Perheellämme on tapana käydä aina tammikuun puolenvälin tienoilla sienimetsässä onnea kokeilemassa. Tänä vuonna sieniretkemme venyi syystä ja toisesta vähän myöhään ja nekin vähät sienet joita oli kasvanut, olivat jo kuivuneet tai täynnä matoja. Löysimme kuitenkin muutaman tuoreen herkkusienen, jotka paistoin voissa maistiaiseksi.

 

 

Mutta eipä tuolla väliä, metsässä kuljeskelu kauniina talvipäivänä käy kunnon liikunnasta ja on nautinto sinänsä.

Retkellämme näimme paljon kevään merkkejä, kuten tämä vuokko:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

..ja lupiini (turmus):

 

 

...ja villiasparagus, joka nostaa pehmeän päänsä piikkiköynnöksestä:

 

 

 

Kotimatkalla tervehdimme myös vanhaa tuttua aasi-ystäväämme: