<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" /><?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Niska puuruksissa, olkapäitä kolottaa, selkää särkee, jalat mustelmilla ja kädet naarmuilla. Tuntuu kuin olisin taistellut leijonalaumaa vastaan, vaikka olenkin vain ollut pari päivää oliivienkorjuussa. Vuosi vuodelta poiminnasta toipuminen näyttää vievän enemmän aikaa. Puumme ovat vanhoja ja päässeet kasvamaan liian suuriksi, siksi ainoa tapa poimia latvaoliivit on kiipeillä puissa, ja siinä olenkin mestari.

-muovinen harava, nopeuttaa poimimista huomattavasti

 

Oliivienkorjuu on niitä harvoja tapahtumia, jossa koko perhe uurtaa yhdessä, ainakin meillä. Eräs tuttu sanoi kerran aika osuvasti, että "jos sinulla on oliivipuita eikä ole joukkoa käsipareja niitä korjaamaan, olisi parempi, ettei sinulla olisi oliivipuita."

 

 

poimitut oliivit ennen....

 

...ja jälkeen puhdistuksen. Kone hoitaa loput.

 

 

Poimitut oliivit on saatava mahdollisimman nopeasti puristomolle, sillä säkeissä lojuvat oliivit pilaantuvat muutamassa päivässä, varsinkin kun päivälämpötila on yhä yli 30 astetta.

Öljynpuristamot jyrräävät yleensä tähän aikaan vuodesta yötä päivää, mutta koska tänä vuonna korjuuaika sattui yhteen ramadankuukauden kanssa, monet viljelijät lykkäsivät korjuun aloittamisen paaston jälkeen. Mutta me päätimme ottaa vähän etumatkaa ja korjata oliivimme ennen suurinta rynnäkköä ja näin välttää jopa vuodokauden puristamolla jonottamisen muutaman säkkimme kanssa. Mutta emme tainneet olla ainoita, jotka ajattelivat näin, sillä kun raskaan päivätyön päätteeksi iltamyöhään ajoimme rinnettä ylös lähimmälle puristamolle, huomasimme, että edessämme savutteli kuorma-auto täynnä 'containereita'. Ja koska emme pystyneet kapean tien kurveissa ohittamaankaan, kuorma-auto puuskutti puristamon eteen juuri ennen meitä. Entisestään puristamolla oli jo traktorilasti oliivisäkkejä odottamassa ja se tiesi, että joutuisimme odottamaan aamunkoittoon ennenkuin saisimme oliivimme koneeseen. Päätimme koettaa onneamme toisella puristamolla parinkymmenen kilometrin päässä, mutta perille tultuamme huomasimme, että puristamo oli suljettu. Aikamme etsittyämme, löysimme omistajan, joka sanoi avaavansa vasta muutaman päivän päästä. Palasimme kotiin säkiemme kanssa, koska oli jo myöhä emmekä viitsineet kierrellä koko yötä puristamolta toisella, ja onhan puhelimetkin jo keksitty. Saimmekin mieheni tuttavalta uuden, juuri avatun puristamon numeron, joka sijaitsee vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä. Soitimme ja sovimme omistajan kanssa tuovamme oliivit sinne seuraavana aamuna.

Puristamo olikin upouusi ja erittäin siisti. Koneetkin vielä hohtivat uutuuttaan niinkuin olisivat juuri paketista poistettu. Kaikki oli pitkälle automatisoitu niin, että käyttäjien ei tarvinnut muuta kuin nappeja painella. Öljynpuristamot ovat kaikkea muuta kuin romanttisia paikkoja.

Ennen meitä oli jonossa neljä muuta öljyntekijää, mutta kaikki pieniä perhetarvetta varten kasvattajia kuten mekin , siis sellaisia 200-<?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />600 kg lasteja. Selitykseksi tähän, että 100 kiloa oliiveja (brutto) antaa suunnilleen yhden öljysäiliöllisen (18 l), joka punnittuna on 16 kiloa. Mutta on myös lajeja,  jotka antavat jopa 30% öljyä.

 

Tästä eteenpäin puhukoot kuvat puolestaan.

 

 

Mekaanisen puhdistukseen jälkeen nousevat oliivit ylämäkeä suihkuun

 

Pesun jälkeen...

 

 

 

Puhtaina ja raikkaana hyppäävät oliivit myllyyn...

 

...jossa niistä jauhetaan oliivipuuroa.

 

Kuiva-aines erotetaan 'liemestä' ja puhalletaan ulos muuta käyttöä varten.

 

Seuraavassa vaiheessa, joka varmasti on koko prosessin tärkein, öljy erotetaan nesteestä. Se tapahtuu suljetussa, hyvin tylsän näköisessä vempaimessa, jota en viitsinyt edes kuvata. 

 

JA...lopulta

 

juoksee putkesta tuore, vihreä, kaunis ja niin... kurkkua kutittava öljy,

 

joka sitten pullotetaan muovisiin tai peltisiin öljysäiliöihin...

 

...ja kuljetetaan kotiin.

 

(jatko seuraa)