<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nuorempana inhosin yli kaiken kalaa ja etenkin sen perkausta. Asuimme tuolloin melko lähellä merta ja mieheni oli innokas kalastaja ja silloin tällöin jopa saikin jotain saaliiksi. Aina hänen lähtiessään merelle kalaan, toivoin hartaasti, ettei Poseidon tai kuka se Välimeren kalakantaa hallitseekaan, olisi anteliaalla päällä.

Mieheni intohimon ansiosta lapsemme oppivat syömään *oikeita* kaloja jo pieninä. Varsinkin vanhempi tyttäreni oli oikein taitava kalansyöjä ja hänen suosikkinsa oli kalan pää, jota hän mutusteli ja imeskeli pitkän aikaa ja silmät olivat makupaloja. Tähän lisäisin, että on paljon ihmisiä, jotka poistavat kalalta silmät ennen ruuaksilaittoa jonkun ihmeen uskomuksen vuoksi.

 

Nykyisin, kun tuoretta merikalaa enää harvoin on ruokapöydässämme, olen oppinut arvostamaan sitä enemmän. Pakastettua kalaa en osta periaatteestakaan ja usein joudun tyytymään kalaviljelmien antimiin.

Joka tapauksessa jätän kalanoston mieheni vastuulle, koska en luota omiin kykyihini tuossa kalanvalintapuuhassa. Kalakaupassa kun on suuri määrä laatikoita, joissa lojuu kasoittain eriskummallisen näköisiä kaloja, joilla vielä oudompia nimiä. Muista siinä sitten, mitä pitää laittaa merkille  tuoreen kalan valinnassa.

 

Kaikista ruokaohjeista juuri kalaruokien soveltaminen toiseen paikkaan ja olosuhteisiin on vaikeaa. Eri ilmastoalueilla kun kalakannat ovat niin erilaiset enkä osaa kuin arvata mikä 'suomalainen' kala parhaiten soveltuu mihinkin ruokaan. Siispä ohjeita laatiessani yleensä kuvailen millainen kala siihen sopii, esim. suurikokoinen ja vähäruotoinen.

 

Suurta osaa Lähi-Idän kalamarkkinoista hallitsee Välimeren kala-antimet, vaikka ei pidä unohtaa, että varsinkin alueen itäosan valtioilla (Irak, Iran, Saudia) ei ole mitään pääsyä Välimereen ja toki sielläkin syödään kalaa.

Siunatuin maa kalavesien suhteen Lähi-Idässä on varmasti Marokko, sillä kun on Välimeren  lisäksi pitkä pätkä Atlantin rantaa käytettävänään. Marokkolaiset ovatkin mestareita kalaruokien laitossa ja suosittelenkin kaikkia Marokonkävijöitä maistamaan juuri paikallisia kalaruokia.

 

Mitä tulee välimeren kalalajeihin, niin ehdoton kuningas on locus (dahur) eli grouper, mutta se on myös hyvin kallis kala ja tarjotaan yleensä vain juhlallisilla aterioilla. Jos locus on kuningas, niin prinsessa varmasti on fariida eli pink dentex (tai red snapper) ja jos vielä prinssi pitää nimetä, niin olkoon se vaikka barbunia eli red mullet. Muista tunnetuista ruokakaloista mainittakoon vielä tonnikala, bacala ja sardiinit. Noista kalojen nimistä en ole mitenkään varma eikä niihin pidä paljonkaan perustaa.

 

Kalaohjeita lupaan lisätä sen mukaan kuin niitä ehdin laittaa, mutta vinkiksi kaikille Välimeren ja Lähi-Idän maihin matkaavillle sanoisin, että älkää empikö syödä kalaa, vaikka olisittekin synnynnäisiä kalastakieltäytyjiä. Muutoksia voi tapahtua, tiedän sen omasta kokemuksesta.

 

Tämä kala on odottamassa perkausta ja kisuli tarkastamassa sen tuoreutta.