Lihan oston jätän useimmiten mieheni huoleksi, koska lihakaupassa ollessani tunnen itseni jokseenkin avuttomaksi  riippuvien ruhojen ja pitkiä veitsiä heiluttelevien tahraisiin esiliinoihin pukeutuneiden miesten keskellä. Muutenkin tuntuu, että suurin osa asiakkaista on miehiä tai naiset ovat korkeintaan puolisoidensa seuralaisina. En ole edes vaivautunut opettelemaan ruhonosien nimiä ja käyttötarkoituksia, vaan kirjoitan miehelleni ostoslistan suunnilleen tähän tapaan: keittolihaa, gulash-lihaa, kebab-lihaa, grillilihaa jne. Lista on yleensä niin samantapainen, että tuttu kauppias kyllä tietää, mitä tarvitsen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Muistuu tässä mieleeni tapahtuma vuosien takaa toiselta paikkakunnalta toiselta torilta. Huomioni kiintyi ihmisjoukkoon erään lihakaupan edessä. Kaikesta päätellen he odottivat jotain, mikä ei tapahdu joka päivä. Kohta selvisi odotuksen syy, kun näin isoa naudanruhoa raahattavan kärryillä pitkin toria lihakauppaa kohden. Ihmiset antoivat kunnioittavasti tietä ruhokärrylle ja pienin ponnisteluin ruho saatiin riippumaan koukkuun sille varatulle paikalle. Omistaja alkoi kohta käsittelemään ruhoa hyvin asiantuntevin elein asiakkaiden odotellessa kärsimättömästi. Joukossa syntyi pientä kiistaa siitä, kuka oli ensin ja kenelle kuuluisi mikin osa. Vähitellen kuitenkin asiakas asiakkaan jälkeen lähti paikalta täysien lihakassien kanssa. Viimein kauppiaan huomio kiintyi minuun, joka olin seissyt kaiken aikaa sivussa sanattomana ja hän kysyi, mitä haluaisin. Olin vähän ymmällä, sillä en todellakaan tiennyt, mitä pyytäisin enkä muista, mitä vastasin, mutta lopulta lähdin minäkin sieltä lihapussin kanssa.

 

Lampaanliha kieltämättä on ja on ollut kautta aikojen ominaisin ja tunnetuin tekijä Lähi-Idän ruokakulttuurissa. Varsinkin juhla-aterioilla sen paikka on horjumaton.

Näin uhrijuhlan (iid-el-adha) aikoihin, on muslimiperheillä tapana teurastaa lammas.  Perheillä, joilla ei ole omia lampaita tai sukulaista, jolta sen voisi hankkia, ostavat lampaan lähikylästä ja teurastuttavat sen uskonnon vaatimin säännöin ja rituaalein. Myös sisäelimet käytetään tarkoin hyväksi ja joskus jopa pää keitetään kokonaisena. Myyntipöydillä lojuvat lampaanpäät ovat varmasti tuttu näky monelle Lähi-Idän matkaajalle.

Toki myös naudanlihaa syödään nykyään Lähi-Idässä, vaikka vähemmässä määrin ja yleensä se on nuorta nautaa tai vasikkaa.

Muista lihaa varten kasvatettavista eläimistä mainitsen vielä jäniksen tai paremminkin kaniinin, joka kuuluu alueen kanta-asukkaisin ja on kuulunut väestön ravintoon läpi historian. Myös kamelinlihaa syödään, vaikkakaan sitä ei kasvateta tähän tarkoitukseen. Itse en ole kumpaakaan maistanut.

Siipikarjaan palaan myöhemmin.

 

Kuvassa näkyvillä henkilöillä ei ole mitään yhteyttä kirjoittajan kanssa.