Monet meistä (vanhemmista) muistavat kai vielä raamatun kertomuksen lemmenmarjoista, joita Jaakobin poika Ruuben kävi noutamassa äidilleen Lealle, jolla oli ongelmia raskaaksitulon kanssa. Jotenkin nämä marjat sitten kulkeutuivat Lean sisarelle Raakelille, joka oli hedelmätön ja onnistui niitä syötyään tulemaan raskaaksi, tai jotenkin sinne päin, en muista tarkkaan. Noista marjoista halusin vaan vähän kirjoitella.

Kyseessä olevan kasvin latinalainen nimi on Mandragora autumnalis, se kuuluu koisokasveihin ja kasvaa luonnonvaraisena Välimereltä Himalajan alueelle asti. Kasvin suomalainen nimi wikipedian mukaan on Alruuna, vaikka kyseessä on hieman eri laji (M. officinarum). Aivan samanlaiselta kasvi kuitenkin näyttää kuin tarkkoittamani lemmenmarja.

Lemmenmarjat tekee ajankohtaiseksi niiden kypsymiskausi, joka sattuu vehnänkorjuun aikaan elikkä juuri nyt. Kevättalvella niiden suurikokoiset lehtiruusukkeet pienine sinipunaisine kukkineen erottuvat selvästi metsämaisemasta. Myöhemmin ilmestyvät vihreät hedelmät, jotka muistuttavat raakoja tomaatteja. Kypsyttyään hedelmät muuttuvat oranssinkeltaisiksi ja levittävät kaikkialle ympäristöönsä voimakasta hunajamelonia ja neilikkaa muistuttavaa tuoksua. Tuoksun avulla kai Ruubenkin lemmenmarjansa löysi. Houkuttelevan tuoksun rinnalla hedelmän maku on pieni pettymys: jokseenkin vaisu ja ilman hedelmille tyypillistä makeutta. Mutta tähän täytyy laittaa VAROITUS: Alruunan siemenet ovat hyvin myrkyllisiä eikä niitä pidä syödä!

Eläimet , varsinkin karja, eivät koske alruunaan, vaikkei lähistöllä olisi mitään muuta syömistä. Tässä piileekin kasvin mielenkiintoisuus: Miksi hedelmällä on silmäänpistävä väri ja houkutteleva tuoksu, jos kerran eläimet karttavat sitä sen myrkyllisyyden vuoksi?

Tämä kasvi onkin kiinnostanut monia kansoja ja kulttuureita läpi historian ja siihen liittyy monenmoisia myyttejä ja uskomuksia, joiden perusteella kasvi on myös saanut nimensä.  Arabit kutsuvat sitä hullujen omenaksi (tufaah el-mag'anin) tai 'aaveen' muniksi (baid el-g'in) . Alruunan latinalainen nimi perustuu kreikankieleen, joka viittaa kasvin karjalle haitalliseen vaikutukseen. Aramian kielellä kasvilla kuitenkin on positiivisempi maine "elämän antajana". Persiaksikin kasvilla on useita nimiä kuten "valaiseva juuri", "sankarin kasvot" ja ehkä mielenkiintoisin kaikista "koiran kaivama". Kasvin juuren muoto nääs muistuttaa ihmisruumista, ainakin pienellä lisällä mielikuvitusta, ja siksi uskottiin ja uskotaan osittain vieläkin, että sen maastarepijä sai päälleen kirouksen.

Alruunan juurella oli kuitenkin paljon kysyntää rohtona monenmoisiin kipuihin ja vaivoihin ja siksi sen hankkimiseen piti toimittaa erityinen rituaali. Juuren maastapoistorituaali toimitettiin keskiyöllä täydenkuun aikaan sitomalla juurentynkään musta nälkäinen koira, jota sitten hätyytettiin niin, että tämä säikähtäneenä kiskaisi irti kasvin juurineen. Koiraparka sai näin ylleen kirouksen ja kansa sai käsiinsä paljonkaivatun juuren.

Keskiajalla alruunan juuri kuului jokaisen itseäänarvostavan noidan käsivarastoon. Nykyaikaisissa tutkimuksissa kasvista ja erityisesti sen juuresta on löydetty monenmoista "myrkkyä", mutta kiinnostavinta, että itse hedelmästä eli  'lemmenmarjasta' löytyy myös pienissä määrin ihmishormoneita, joten eivätpä esi-isämme aivan väärässä tainneet olla.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tässä kävin viikko sitten etsimässä 'lemmenmarjoja' paikasta, jossa joka vuosi olen niitä nähnyt ja vielä akubeja kerätessäni näin paljon raakoja hedelmiä. Mutta taisi lammaspaimen ehtiä ennen ja löysin vain muutaman puoliksimädän marjan.  

 

-pähkinät kokovertailua varten