Tämä loppukesä on siitä ihanaa aikaa, että aina on joku hedelmä kypsymässä poimittavaksi. Nyt on granaattiomenoiden vuoro.

Granaattiomena kasvaa luonnonvaraisena ainoastaan Kaspianmeren eteläkärjen alueella, mutta on sopeutunut mainiosti Lähi-Idän ja Välimeren ilmastoon aina syvälle Eurooppaan asti.

Viimeaikoina granaattiomenat ovat tulleet suosioon terveysominaisuuksiensa ansiosta ja etenkin granaatiomenamehut ovat alkaneet ilmestyä kauppojen hyllyille muiden mehupurkkien viereen. Luontaisparannuksessa sen sijaan käytetään lähinnä granaattiomenan kuorta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Omalla pihallani on useita granaattiomenapensaita kasvamassa, mutta toistaiseksi niin pieniä, etteivät montaakaan hedelmää anna. Mutta onneksi villiintyneitä puita löytyy ympäristöstä sen verran, että omiksi tarpeikseen niistä hedelmiä saa.  Luonnonvaraisina kasvaneet hedelmät ovatkin paljon maukkaampia kuin keinokastelun ja lannoituksen tulokset. Ongelmana vain on, että linnutkin ovat tietoisia granaattiomenoiden  maukkaudesta ja kohta kun hedelmä kypsyy ilmestyy jokin kovanokka ja naputtaa siihen reiän. Eikä niillä ole aikomustakaan syödä hedelmää loppuun asti, vaan maistetaan ja siirrytään seuraavaan ja seuraavaan ,,, kunnes koko puu on rei'itetty. Ja kun reikä on valmiina, tie on avoin muillekin makeannälkäisille ötököille.

SIIS, johtopäätöksenä tästä: granaattiomenoiden poimiminen on ajoitettava tarkalleen oikaan aikaan ja nyt on se aika.

Niinpä viikoonloppuna kävimme koko perheen voimalla poimimassa granaattiomenoita.  Suuri osa hedelmistä oli jo pilalla, mutta saatiin sitä kuitenkin  säkillinen kootuksi, omiksi tarpeiksi ja vähän ylikin.

 

 

Vuosien varrella olen oppinut, että vaikka kauniit punasiemeniset granaattiomenat näyttävätkin houkuttevilta, ovat ne kuitenkin verraten happamia. Vaaleasiemeniset sensijaan ovat oikein makeita ja hyviä. Siispä kotipuutarhaanikin valitsin ainoastaan vaaleita lajikkeita.

 

Hankalin asia granaattiomenan kanssa on niiden avaaminen ja siementen erottelu, sillä  hedelmän mehutahrat eivät  lähde pyykissä eikä millään muullakaan poppakonstilla. Suosittelenkin ennen hedelmän avaamista vaihtamaan päälle *kotivaatteet* ja mielummin suorittamaan koko homma ulkona. Kokemuksesta tiedän, sillä meillä on jo muutama granaattiomenan kirjava sohvanpeite.

 

 

Paras nauttimistapa on syödä sellaisenaan, mutta tietenkin siemeniä voi lisätä salaatteihin, niin makeisiin kuin suolaisiinkin tai jälkiruokiin. Niitä voi lisätä myös juhlavaan kubbe-täytteeseen.

Hedelmät voi myös puristaa mehuksi sopivalla vipu-puristimella. Hedelmä leikataan keskeltä kahtia, asetetaan puristimen alla ja yhdellä kahvan painauksella mehu juoksee pois ilman karvaita sisäosia.

Mehua voikin sitten käyttää juoman lisäksi moniin eri tarkoituksiin.