Jo vuosia olen ihmetellyt harmaanvihreitä suurikokoisia lyhteitä, jotka ilmestyvät torille näin talvisaikaan. Olen saanut selville, että ne ovat artisokan varsia ja tunnetaan kansankielellä Harshuf-nimellä.

Lyhde, joka koostuu useasta kasvista, on niin suurikokoinen (70-80 cm), etten ole sitä yrittänyt bussissa kotiin raahata. Viime torireissulla sain kuitenkin kyydin ja päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja toin yhden puskan kotiin alustavan selostuksen kanssa, miten se tulisi laittaa.

 

-ruokalusikka ja -veitsi vertausmittana

 

Päätin laittaa täytettyjä artisokan varsia. Aloitin työn puhdistuksella: tyvet ja lehdet pois piikkeineen ja varret 10 cm:n paloiksi. Kun sitten ryhdyin neuvojen mukaisesti poistaa pitkiä ja sitkeitä varsisyitä, alkoivat vaikeudet.

Varret tuntuivat olevan pelkkiä syitä ja jos poistaisin kaikki, ei jäisi jäljelle mitään. Aloin myös ihmetellä, miten ihmeessä voi täyttää varret,  joissa ei ollut juurikaan tilavuutta, kuten raparperi.  Päätin etsiä lisätietoja keittokirjoista ja netistä kaikilla taitamillani kielillä, mutta hyvin niukin tuloksin. Pulassani pirautin tutulle, jonka tiedän olevan kokenut kokkaaja ja kysyin neuvoa. Ystäväni kuitenkin totesi, että he (siis irakilaiset) eivät täytä artisokan varsia ja antoi naapurinsa, joka on marokkolainen, puhelinnumeron ja kertoi tämän laittavan varret erinomaisesti. Oli kuitenkin myöhäinen perjantai-iltapäivä enkä halunnut enää häiritä ketään ja päätin jatkaa omin avuin.

Siispä ensin keitin varrenpätkiä runsaat puoli tuntia ja siivilöin. Täyteaineeksi valmistin tavallisen pyörykkäseoksen kananmunan ja korppujauheen kera. Jotenkuten sain varret täytettyä, paksummat yhtenä palana, laihemmat kahtena osana 'sandwichin' tavoin. Leikkasin pätkät  kahtia 5 cm:n paloiksi, jauhotin, kastoin kananmunassa ja paistoin syvässä öljyssä. Tämän jälkeen laitoin yksinkertaisen liemen, jonka maustoin valkosipulilla, suolalla, jeeralla, kurkumalla, chilillä ja lisäsin vähän tomaattisosetta väriä antamaan. Keitin runsaat puoli tuntia ja pehmeniväthän ne syyt lopulta. Ja maku: artisokka.

Jäljellejääneistä varsista teenkin sitten sopan paljon pienemmällä vaivalla.

 

 

 

Tökkäsin tyven maahan ja nyt se jo työntää lehtiä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />