Mantelipuu kuuluu luonnollisena osana Välimeren alueen maisemakuvaan. Se on ensimmäisiä puita, jotka puhkeavat kukkaan jo aivan alkukeväästä. Jos sattuu matkustamaan Välimeren seudulla helmikuussa, voikin nähdä mielin määrin valkoisenaan kukkivia mantelitarhoja. Tarhamantelin lisäksi kasvaa alueen metsiköissä paikoin myös pienempikokoinen villimanteli, jonka hedelmät ovat pienempiä ja karvaan makuisia.  

497323.jpg

-oman puun hedelmää

 

Mantelipuu olikin ensimmäisten puiden joukossa, jonka istutimme puutarhaamme joskus 10 vuotta sitten, vaikka vähän huonoon paikkaan: kahden vanhan oliivipuun väliin, jossa sen pitää taistella juomavedestä pitkien ja kuivien kesien aikana. Ensimmäisien vuosien hedelmät jätimme puuhun kuivumaan siinä toivossa, että saisimme kesällä kerätä talteen kuivia manteleita. Mutta aina ehtivät kaiken maailman tuholaisen toukat tehdä tekonsa ennenkuin ehdimme manteleista nauttimaan ja jäljellä jäivät vain surkastuneet ja puoleksi lahot kuoret. Nykyisin olemmekin päätynyt ratkaisuun, että parasta syödä mantelit suoraan puusta, kun ne ovat vielä vihreitä. Paksu vihreä kuori on tuoreena rapea ja hieman happaman makuinen ja sisällä odottaa hyytelömäinen siemen. Makeutta ei hedelmällä ole lainkaan, mutta maku on omaleimainen ja kerrassaan ihana.

Vihreitä manteleita löytyy tähän aikaan vuodesta myös myynnissä toreilla ja vihanneskaupoissa ja niitä kannattaakin maistaa, jos sattuu näkemään, sillä niiden kausi menee nopeasti ohi ja vihreä kuori muuttuu kovaksi ja puumaiseksi.

497320.jpg  

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />