Olen jo vuosien varrella oppinut, että jos jonkinlaista piikkiä ja kärrikettä voi käyttää raaka-aineena ruuanlaitossa. Galileassa ja Libanonissa ehdoton suosikkipiikki on akuub (akub, akoub,kaub) eli Gundelia tournefortii, joka kasvaa luonnonvaraisena itäisen Välimeren  'puoliaavikkoisilla' alueilla  aina Armeniaan ja Iraniin asti. Akubista kelpaa syötäväksi nuoret valkean villan peitossa olevat nuput ja nuoren kasvin varrentyvi. Kukkiva kasvi on jo kelvoton ruuanlaittoon.

 

-kukkiva kasvi

 

-maukkaampia syötäväksi ovat nuput

 

Parhaiten akubin erottaa muista 'piikeistä' sen violetinpunaisten paksujen lehtisuonien ansiosta. Näin keväisin sitä löytyy myynnissä monella arabitorilla. Nykyisin akubia osataan myös viljellä 'keinotekoisesti' , mutta sato menee lähinnä asiaan erikoistuneiden ravintoloiden tilauksiin.

Akubin etsiminen ja kerääminen on aikaavievää puuhaa, mutta vähintään yhtä paljon aikaa vie sen puhdistaminen. Terävän veitsen lisäksi tarvitaan myös kätevät sakset, jotka ovat välttämättömät nuppujen puhdistamiseen piikeistä. Joka tapauksessa aina akubia syödessä on varaudutava 'nielemään' myös jokunen piikki.

Galilealaisesta keittiöstä löytyy paljon ohjeita tälle rakkaalle kasville. Useimmiten akub lisätään liha- tai kanapatoihin kik-herneiden kanssa, mutta sitä voidaan tarjota myös kasvisruokana tomaattikastikkeessa tai paikallisen jogurtin (laban, leben) kera. Kasvin nuput voi myös laittaa kukkakaalin tapaan kastamalla ensin munaseoksessa ja paistamalla sitten syvässä öljyssä.

Koska oletan, ettei akub ole vielä ehtinyt Suomen markkinoille enkä tiedä sille sopivaa korviketta, en laita tähän sen keitto-ohjetta, mutta tältä näyttää akub tomaattikastikeessa kik-herneiden kera.

 

            <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />