Lavanteli ei ole yhtä tunnettu teeyrttinä kuin edellä esilletuomani yrtit, mutta perheessämme se on saanut vakiopaikan muiden yrttien joukossa ja aina on lavantelin oksa keittiön ikkunalla odottamassa teevuoroaan.

Istutin kotipihaani vuosia sitten pienen ranskalaisen lavantelin (Lavandula dentata) taimen ja se juurtui nopeasti puutarhani karuun maaperään ja kasvoi ja levisi niin, että jotten sitä aina välillä leikkaisi, se pian täyttäisi koko yrttitarhani. Jokin aika hankin myös englantilaisen lavantelin (L. angustifolia) taimen, mutta se on vielä toistaiseksi purkissa odottamassa maahan istutusta.

Ominaisinta lavantelille on sen vastustamaton tuoksu, varsinkin keväällä kukinnan aikaan. Lavanteli ei kuitenkaan levitä tuoksuaan ympäristöön oma-aloitteisesti kuten  sitruskasvit vaan se on jotenkin saatava irti kasvista esim. hieromalla kukkaa käsissä.

Teen valmistukseen käytän kuitenkin vain lehtiä, tuoreita tai kuivattuja, ja valmistus käy samaan tapaan kuin muidenkin yrttien kanssa, siis hauduttamalla kiehautetussa vedessä. Lavanteliteellä on rauhoittava vaikutus ja mieheni sanoo, että se auttaa närästykseen.

 

372303.jpg

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lippia on meillä teeyrttinä melko harvinaisessa käytössä, ehkä liian 'parfyymisen' tuoksunsa vuoksi.  Muistuu mieleeni, kun kerran asuin paikassa, jossa oli lähellä lippiapelto. Aina pellon ohi kulkiessani en voinut olla laittamatta huomiooan siitä nousevaa voimakasta tuoksua ja oletin, että pellossa viljeltiin jotain kasvia kosmeettista teollisuutta varten. Nykyään kuitenkin tiedän,että kyseessä oli Lippia citriodora eli Sitruunalippia, joka Lähi-Idässä tunnetaan Luiza-nimellä. Lippia on täydellinen kesäkasvi, joka pudottaa lehtensä syksyllä ja näin talvisaikaan jäljelle jää vain kuiva varsi. Tapanani on kuivattaa yrtin vihreitä lehtiä kesällä ja valmistaa niistä teetä näin keskitalvella ja muistaa haikeudella lämpimiä kesäpäiviä.

Kansanparannuksessa lippiaa käytetään rohtona sydänvaivoihin.

 

207703.jpg