Joka kulkee näinä päivinä kotini ohi, ei voi olla huomioimatta keittiöstäni leviävää voimakasta carobin hajua, joka johtuu siitä, että valmistan parhaillaan carob-siirappia, jota myös charub-hunajaksi kutsutaan.

Ennen oli tapanani keitttää carob-puun palkomaiset hedelmät ulkona olevassa tulisijassa, mutta kun pari kertaa sattui, että unohdin lisätä kattilaan vettä ja siirappi paloi pohjaan, päätin siirtää valmistuksen sisätiloihin. Muutaman päivän ajan perheen pitää nyt kärsiä talossa voimakkaasta carobin  hajusta kunnes saan tarvittavan määrän siirappia talteen purkkeihin.

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Carob-puusta , jota myös  Johanneksen leipäpuuksi kutsutaan on paljon tarinoita. Erään kertomuksen mukaan juuri tuon puun oksaan Juudas Iskariot hirtti itsensä petoksensa jälkeen. Sen hedelmiä uskotaan Johannes kastajan nauttineen ravinnokseen erämaassa ollessaan. Kristitylle Carob on pyhä puu, arabiperinteessä sitä sen sijaan pidetään enemmänkin kirottuna eivätkä arabit nykyäänkään mielellään istu charub-puun varjossa.  Sen hedelmiä kuitenkin osataan käyttää hyväksi mainiosti.  Carobista valmistetut hunajat ja makeiset tunnettiin Kairon ja Damaskoksen markkinoilla jo yli 1000 vuotta sitten. Tunnettu arabi maantieteilijä Al-Mukadasi kertoi Damaskoksen torilla myytävistä 'qubaat'-nimisistä harub-makeisista jo vuonna 985.

 

Nimen alkuperästä on eri teorioita, mutta suurella todennäköisyydellä sekä latinalainen (ceratonia) että seemiläisperäinen (charub)nimi viittaa hedelmän miekkamaiseen tai sarvimaiseen muotoon. Hedelmän siemenen (seem. gera) taas uskotaan olevan kreikkalaisperäisen karat-painomittayksikön alkuperä.

 

Carob-puu on suuri, ikivihreä ja kaunis puu. Suurin osa puista ovat kaksikotisia, mutta löytyy myös yksikotisia yksilöitä.

Puu kukkii outoon aikaan vuodesta , lokakuussa, mutta hedelmien kypsyminen kestää kauan ja ovat valmiita kerättäväksi vasta loppukesällä. Kypsät ja kuivat tummanruskeat carob-palot irtoavat herkästi emäpuusta ja putoavat maahan, jossa muurahaiset ja muut makeannälkäiset kuoriaiset alkavat nakertaa niitä innokkaasti.

 

Vaikka hedelmät ovatkin ravinnearvoltaan rikkaita, on niitä kautta aikojen halveksittu ja ovat olleet lähinnä nautojen ja köyhien ruokaa.

Carob-puun hedelmille on kuitenkin löytynyt ja löytyy edelleenkin monenlaista käyttöä, niin ravintona kuin rohtonakin. Ne voi jauhaa jauhoksi, josta voi leipoa kakkuja ja leivonnaisia. Niistä voi valmistaa kahvinkorviketta, siirappia ja erilaisia makeisia. Siemenistä voi valmistaa puuroa, mutta paremmin ne tunnetaan 'puuseppä-liiman' raaka-aineena. Kansanparannuksessa carobia käytetään mm. ripulilääkkeenä, sokeritautiin, yskään ja hegitystie vaivoihin ja erikoisesti  rohtona suurakkuloihin limakalvoja kuivattavan vaikutuksensa ansiosta.